Radiohiljaisuutta on tosissaan ollut nyt useampi kuukausi. Blogi on vain jäänyt kaikkien kiireiden jalkoihin; koulu, parisuhde, työ, liikunta.....
Ja onpahan niitä kiloja kertynyt :(. Lähinnä huvittaa, kun luin viime postausta, jossa pohdin poikaystäväni pystyvän syömään pac manin tavoin kaiken eteensä tulevan lihomatta, niin nyt se tapahtui...mulle! Poikkis on ehkä laihtunut jonkin verran entisestään, mutta mulle on tullut nyt pari kiloa. Se ahdistaa ja masentaa, ei oikeesti v*ttu kiinnostas alkaa taas kärvistelee ja kattelee kilojen perään. Paino on pysytellyt kuitenkin aika hyvin 73-74 kilon välissä ilman sen suurempaa stalkkaamista syömisen suhteen, mutta viime viikkoina on jotenkin lähtenyt homma ihan käsistä...
Muhun vaikuttaa nimittäin todella paljon tuo pimeys, ja se, kun ulos ei oikeastaan ole enää asiaa :(. Suomi on siinä mielessä käsittämättömän masentava maa, että puolet vuodesta tulee kärvisteltyä sisällä. Tai, tokihan sinne voi mennä, mutta en mä ainakaan nauti siitä kun tulee jotain räntää naamaan ja tuulee hemmetisti ja on jotain pakkasta. NO THANKS.
Mopo ei ole vielä lähtenyt täysin käsistä. Tämän hetkinen paino on 76,5kg. Tänä aamuna mittasin lukeman. Nesteitä on tietenkin tästäkin osa, että en ajattele lihoneeni kuin ehkä n. 2kg rasvaa sitten syyskuun. Motivaatiota on ollut todella vaikea löytää, mutta nyt ajattelin kaivaa sen vaikka väkisin; parin viikon päästä tiedossa miniloma poikkiksen kanssa, ja se on kylpylä-sellainen. Myöhemmin talvella lähdemme todennäköisesti jonnekkin etelään. Kaikki tietää varmasti sen, kuinka inhottavaa on patsastella bikineissä, jos on tunne, ettei ole hyvässä kunnossa.
Toinen motivaattori on mittanauhan käyttöön otto. En tiedä toimiiko, mutta jos pääsisin nyt takaisin sinne 72kiloon, jonne paino tykkää jäädä jumittamaan, niin saisin ekstarmotivaatiota jos huomaisin senttejä poistuneen. Mittaan huomenna aamuna siis, sillä varoituksella etten mene itse muualle yöksi.
