Nyt ei kyl mee hyvin. Eilen tuli syötyä herkkuja oikein kunnolla. Tänään meni ihan ok siihen asti, kun pääsin kotiin.
Eka alkoi vituttaa se, että kun piti mennä salille suoraan töistä niin tajusin, että mulla oli jäänyt urheilurintsikat kotiin. Ilman niitä en kyllä urheile, eri asia on jos unohtuu sukat tai vaikka paita. Urheilurintsikat on elinehto mulle. Valitettavasti en ole niin pienirintainen kuin haluaisin olla, vaikka en nyt sanoisi itseäni suuririntaiseksikaan.
Päätin sitten, että menen juoksemaan. Masensi ja vitutti kuitenkin kotiin kävellessä tää ikuinen talvi. Joko on loskaa ja liukas tie tai sitten on liikaa pakkasta. Juokse siinä sitten. Dissasin idean. Joten mikäs sen parempaa, kuin mennä kotiin ja vetää ruokaa naamariin? Ja nyt on ihan kauhee morkkis.
Tää on kyllä ollut nyt monen asian summa. Olen myös hyvin väsynyt tällä hetkellä. Kaksi yötä olen valvonut lähes koko yön. Ensin sunnuntai-maanantai; nälkä kurni vatsassa jostain syystä, mutta olin tiukkana sen aamun punnituksen takia. Sitten viime yö; en ollut kotona ja sänky jossa nukuin oli huono. Lisäksi ihanaiset aurausautot pitivät huolen, ettei unta vahingossakaan tule.
Lisäksi toi painon vatkaaminen kaksi viikkoa samoissa lukemissa. Enkä ole edes vielä missään järkevissä mitoissa, kestäisin kyllä jos olisin hitusen lähempänä 65:tta, nyt sekin tuntuu vain kaukaiselta haaveelta.
Tottakai nyt ottaa pannuun. Turha tässä on kuitenkaan suohon vaipua, vaan niskasta itseään otettava kiinni. Perkele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti