Ei perkele! Homma meinaa mennä vahvasti plörinäksi. Se, että vedin lauantaina ekstraa kitaan, ei ollut mitään verrattuna eiliseen. Jo aamusta oli enteet siihen, että olisi vaikeaa hallita syömisiään. Ja näin kävi. Työpäivä meni vielä jotenkuten mutta kun pääsin kotiin, niin meni taas kaikkee mahdollista naamaan. Vituttaa!
Tietenkin tämä oli "odotettavissa". Laihdutus on korvien välissä, ja usein se on 2. tai 3.viikko kun alkaa tekemään vaikeaa pysyä ruodossa ja aletaan kysyä sitä todellista motivaatiota. Mä EN voi antaa nyt periksi! Tää homma on alkanut niin hienosti, ja en varmaan ole 10 vuoteen painanut tämän vähempää mitä painan tällä hetkellä. Se, että paino alkaisi 6:lla olisi unelmien täyttymys, ja täysin MAHDOLLINEN sellainen.
Lisäksi olen jossain etelässä noin 4-5 viikon kuluttua. Haluan näyttää siellä hyvältä enkä milkään hylkeeltä.. Tästä pitäisi viimeistään repiä sitä motivaatiota. Enkä todellakaan halua kertoa PT:leni että juu.. tuli itse asiassa lihottua tässä.... Tästä viikosta ei tule muutenkaan helpoin mahdollinen, koska menen kolmeksi päiväksi äitini luokse kylään, ja tiedättehän äidit; kaikenlaista rasvaista ja houkutusta sisältävää ruokaa on kyllä tarjolla. Puhumattakaan kun vierailen sisaruksieni luona. Sigh.
Joten tän viikon ohjelmassa on tiedossa - tadaa - PALJON aerobistä liikuntaa. Joka päivä jotain, vähintään kävelyä! Sunnuntaina aloitin kävelemällä 45minuuttia. Nyt paistaa ihanasti aurinko, joten aion ensin kävellä hakemaan vastavalmistuneen passini poliisiasemalta ja sitten juoksen ainakin 10km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti